Makeet kuoret, tyhjä sisältä – donitsi.

Moi pitkästä aikaan !
Tänään mä haluaisin purkaa vähän omaan elämääni liittyvää asiaa, nimittäin väsymystä ja masennusta. Itselleni ei siis ole todettu virallisesti, että minulla olisi masennus tai kärsisin mistään psyykkisestä sairaudesta, mutta välillä mulle tulee semmosia jaksoja jolloin olen hyvin väsynyt  elämääni ja mikään ei oikeen kiinnosta. Näitten jaksojen aikana mun päässä pyörii melko pelottaviakin ajatuksia, mutta en missään vaiheessa oo ajatellut itsetuhoisesti taikka satuttanut itseäni fyysisesti. Koulun käynti on silloin tosi raskasta, vaikka arvosanoissani sitä ei näy. Aina samoja naamoja ja samoja puheita. Mua ei kiusata eikä syrjitä, mutta mulla on oikeestaan vaan yks kaveri jonka kanssa hengaan koulussa ja se johtuu varmaankin siittä, että oon melko hiljanen ja ujo uudessa seurassa. Joskus oon tehny tai sanonu mun kaverille ''vihjailevasti'' viitaten mun huonoon henkiseen oloon, mutta aika turhaan. Osaan peittää tuskan hymyllä.

     Näitä jaksoja on tullut viimisen vuoden aikana paljon, johtuen varmaankin, että elämässäni on tapahtunut viime aikoina monta surullista asiaa. Rakkaita ihmisiä saatettu haudan lepoon ja nähny lähimmäisiä sairastuvan. Silti mä en oo itkeny koskaan muiden nähden, vaan säästän kyyneleet ja valutan ne sitten kun saan olla yksin. Se on semmonen meidän suvun tapa: ei puhuta huonoista asioista vaan salataan ne. Onneksi mulla on usko, joka antaa mulle voimaa pahoinakin aikoina.

     Tää oli nyt aika raskas aihe ainakin mulle, mutta tän kirjottaminen helpotti mun mieltä. Mun tulevaisuus kuitenkin näyttää nyt tosi valosalta: yhteishaku tehty, kesätyö saatu, huippu kesäloma tulossa ja muutto omaan kämppään :) + kevään aurinkoiset ilmat piristävät mieltä :3